Nypertämisen puolelle: Kakkutikkarit eli cakepopsit

Olipas päässy venähtään edellisestä päivityksestä, joten lyhykäisyydessään uusi päivitys jostain, mitä tuli tehtyä tänään ihka ensimmäistä kertaa, nimittäin kakkutikkareita :)

Viime aikoina on tullut tehtyä lähipiirille kaikenlaisiin tilaisuuksiin tarjottavia, kokoustilaisuudesta työkavereiden illanviettoon. Huomenna olisi erään pikkuneidin synttärit, johon koko kattaus tulee allekirjoittaneelta. Ohjeeksi käteen lyötiin Disneyn Kakkukestit- kirja, josta toivottiin Bambi-täytekakkua sekä Marie-cakepopseja. Myöhemmin lisättiin listaan suolanen ja tiikerikakku.

Täytekakut on joo hallussa, mutta cakepopsit pisti toivomaan, että tulos olisi pikkuneidille mieleen. Kirjassa oli kuva kakkutikkareista, valkoisia palloja tikun päässä jotka oli koristeltu pienillä ruseteilla. Sen verran pieni moka kävi, että menin tilaamaan erehdyksessä sekä pinkkiä sokerimassaa, että pinkkiä candy meltsejä.

Massa tehtiin Philadelphiasta (200g), Marie-kekseistä (200 g) sekä vadelmamarmeladista (4 rkl).
Sinänsä massan teko on helppoa, keksit muruksi tehosekoittimessa ja siihen seattiin joukkoon marmeladi ja tuorejuusto. Taikina lepäsi hetken jääkaapissa, kunnes siitä muoltoiltiin palloja. Kaksinkertaisesta massasta tuli 40 cakepopsia. Sitten vain sulatettiin muutama candy melts, kastettiin tikku siihen ja tikku upotettiin palloon. Pallot tikkuineen saivat jähmettyä hetken jääkaapissa. Lopuksi pallot pyöräytettiin sulatetussa candy meltsissä (kahvikuppi oli oivallinen tähän, mutta piti varoa tikun irtoamista pallosta). Cakepopsi styroksipalaan pystyyn ja rusetti päälle. Rusetit askartelin jo pari päivää aiemmin. Vähän moitin huolimattomuuttani, pallot eivät olleet aivan tasaisia niin joihinkin tuli muhkuja. Saa nähdä mitä päivänsankari meinaa :)

Kuvasta öljyvärimaalauksen näköinen

Tulipahan taas leikittyä Gimpillä... Joskus tulee itsekkin maalattua öljyväreillä, mutta kuvan muuttaminen öljyvärimaalauksen näköiseksi olikin uusi juttu.

Ensin tietysti kuva auki Gimpissä.

Suotimet -> taiteelliset -> öljyväri

Itse käytin näitä arvoja, maskin kokoa suurentamalla kuva muuttu vähemmän tarkemmaksi

Sitten suotimet -> taiteelliset -> lisää kangas

Syvyytenä käytin 3

Lopuksi rajasin kuvaa

Toinen kuva.

Jatko-osa collien piippailusta

Kummasti se aika vain lentää, toko-treenitki pääsi loppumaan. Nyt odotellaan josko se agility alkaisi toukokuussa, se onkin Jaskalle jotain ihan uutta jos toko-hyppyä ei oteta huomioon.

Jaska sai toko-kouluttajalta kiitoksia innosta ja taidoista, mutta kokeisiin lähdössä on yksi mutka. Se piippailu. Ja haukkuminen. Liikkeitä on vaan niin kiva tehdä ettei maltettaisi odottaa vaan se piippailu livahtaa joka väliin. Valitettava totuus on, ettei siitä ikinä voi tulla valiota tuolla piippailulla. Kasvattajalta ja collie-ihmisiltä sain neuvoja komentamisen sijaan paheksua piippailua ja kääntää selkä kunnes piippailu loppuu sekä palkata sitten seuraavasta liikkeestä jos se on hiljaa. Työsarkaa siinä vielä piisaa, parissa viikossa ei ole tullu muutoksia, vaan Jaska tarjoo piippailua joka väliin. Haukkumisesta ollaan kyl melkein päästy. Itse olen seuraavaksi tavoitteeksi ottanut bh-kokeen. Jos sen saisi suoritettua ennen toko-kokeita.

Miehistä parhain :) Kuva Sarvijärven luontopolulta viime viikolta

Sitten toinen tavoite, minkä toteutumisessa ei ole aikarajaa :) Kunnan sivuilta löysin sellainen ihanan sivuston kuin suupohjan reitistöt, josta sain idean lähteä Jaskan kanssa testailemaan lähiympäristön luontopolkuja ja kansallispuistoja. Toki meitä on siunattu jo nyt hienoilla kävelymaastoilla, mutta vaihtelu virkistää. Lapin reissullakin olisi tarkoitus vähän kierrellä. Tänä päivänä tehtiin visiitti Kauhanevan-pohjankankaan kansallispuistossa. Isoo miinus huonosta tiestä sinne, melkonen kyntöpolku oli ja hetkittäin jo kaipailin nelivetoa tai traktoria ajoneuvoksi. Mutta kävelypolut ja maisemat olivat kivoja.

"Otettaisko huikka?"

Tokoilua ja Thundershirttiä

Eilinen oli jälleen toko-treenipäivä :) Jaska oli niin hienosti, perusasento on hyvin hallussa ja vasemmalle kääntyminenkin on lähellä, mitä nyt emäntä meinaa kompuroida aivan jalassa kiinni innokkaasti nojaavaan collieen, joka haluaa tehdä kaiken oikein. Edelliskerralla vahingossa tassun päälle astumisesta oppineena käytän nykyään treeneissä crockseja. Taas yksi hyvä syy pitää niitä myös ihmisten ilmoilla :)

 Yksi pieni kolhu emännän ylpeyteen tuli, kun luoksetulossa Jaska päätti käydä morjestamassa emännän takana ollutta suloisen söpöä collie-tyttöä. Eihän tuolle voi kuin nauraa, innokkaasti ja mölyten Jaska jatkaa treenejä. Yhteisellä paikkamakuulla saatiin loistavaa häiriötä, kun joukon kaksi nuorinta hauvaa päätti yhtäkkiä lyödä tilanteen leikkipainiksi. Jaska pysyi hienosti makuulla vaikka vieressä oli äksöniä :) Muuten ollaanki saatu viimesteltyä liikkeitä, ehkä sitä viimeistään syksyllä uskaltaa mennä oikeisiin toko-kokeisiin. Toivottavasti lähistölle tulisi myös mölli-tokoja ennen sitä.

Hieno mies :)

Jaskahan on tullut meille aikuisena kodinvaihtana. Luonteeltaan herra on täys kymppi, mutta yksi ryppy tässäkin rakkaudessa on: autolla matkustaminen. Jaska kiljuu, kitisee, kuolaa, läähättää ja pyörii autossa kuin viimeistä päivää. Ihan mukava juttu, kun autossa ollaan montakin kertaa viikossa, toko-treeneihin ajellaan sellanen 100 km per suunta.
Tähän mennessä ollaan kokeiltu olla autossa muuten vaan, ruokintaa on suoritettu siellä, Jaskaa on raahattu kauppareissuille mukaan, kaikkialle kivoihin paikkoihin ym., kaadoin farmari-Mazdastani takapenkit ja sijoitin sinne ison häkin, että herralla olisi mukavempi. Toistaiseksi tuloksia ei olla saatu. Loppumatkasta kiljuminen saattaa loputa ja Jaska pistää jopa maaten hetkeksi, mutta läähättäminen, kuolaaminen ja kitinä jatkuu. Ihan kiva tuleva lapin matkaakin ajatellen :(

Viimeisin hankintani on Thundershirt. On tullut luettua sen verran hyvää palautetta siitä, että toiveikkain mielin tilasin paidan. Sitä on nyt käytetty kahdella toko-reissulla, mutta valitettavasti täytyy todeta, että meillä se ei ole toiminut. Jaskan jalat täräjää heti autoon hyppäämisestä, kitinä ja kuolaus alkaa samantien. Voi olla että kitinä jopa paheni. Mikäli jollekkin tämä thundershirt on tuntematon, linkistä löytyy lisää lontoon murteella.

Joten vähemmän stressaavien matkojen metsästys jatkuu. Matkapahoinvointilääkkeet Lapin matkalle haettuna. Ei kukaan sattuisi tarvitsemaan vähän käytettyä Thundershirttiä ;)

Että tällänen turhake... Jaska näyttää sellaselta isopäiseltä karikatyyripiirrokselta :D

Mascarponea itse tehtynä ja Tazza-juustokakku

Tulipa tuossa vietettyä suhteellisen railakkaat tuparit, vihdoin ja viimein.

Ongelmana näihin tupareihin oli se, että mitä niihin tekee. Vahtoehtoja oli runsaasti, kunnes viimein makealla puolella päädyin The Juustokakkuun sekä toiseen ihastukseeni, Tazza-juustokakkuun.

The Juustokakkua ei missään nimessä voi tehdä laktoosittomana, koska Philadelphiaa ei sellaisena ole. Joten fiksuna naisena totesin, että teen sitten toisen laktoosittomana. Kunnes eräänä päivänä tajusin, eihän mascarponeakaan saa laktoosittomana. Melkein jo meni kakku vaihtoon, kunnes löysin sokerikukkasia-blogista ohjeen itse tehdylle mascarponelle. Halleluja!

Sattuipa vielä niin hyvin, että lähi-Salessa oli pari päivää kermakin tarjouksessa, joten kokeilu ei kirpaise niin lujaa. Suodatuskankaaksi hain Eurokankaasta sideharsoa, jota käytin nelinkertaisena.

Tavoitteena oli saada noin 500 g mascarponea kakkuun, joten määrät olivat 1 litra laktoositonta kermaa ja 2 rkl sitruunamehua.

Eli kermaa kuumennettiin 87 asteiseksi vesihauteessa koko ajan sekoittaen, ja sitten lisäsin sitruunamehun. Pientä sekoittelua kunnes seos sakenee. Annoin seoksen jäähtyä noin puolisentuntia. Kostutin nelinkertaisen sideharson ja asettelin sen pastasiivilän päälle ja siivilä kulhon päälle. Seoksen vähä jäähdyttyä kaadoin sen siivilään ja odotin jonkun aikaa kunnes laiton koko siivilöintisysteemin jääkaappiin kannen kanssa. Seos saa siivilöityä sen 16-24 tuntia, kunnes se kannattaa siirtää kannelliseen rasiaan. Kakuksi mascarpone muuntui seuraavana päivänä.

Tadaa, laktoositonta mascarponea!

Pääosin ohje on Kinuskikissan Irish Dream-niminen kakku. Oivallinen kakkuohje, todellakin :D Kuvaa todisteaineistoksi kakusta ei valitettavasti jäänyt, kai sekin kertoo jo jotain. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään noita valkuaisia, itse en uskaltanut koska kakku tuli vieraille tarjolle. Kakku on kuulemma raskaampi ilman valkuaisia tai jossain oli että tuon kerman ja valkuaisen voi vaihtaa pelkkään 5dl kevytvispiin. Suomessa kun ollaan niin en usko että valkuaisten käytöstä tulisi mitään ongelmia.

Tazza-Juustokakku

Pohja:

200 g Semper suklaakeksejä
50 g voita

Täyte:
2 dl kuohukermaa
1 ¼ dl tomusokeria
2 prk (á 250 g) mascarpone-juustoa
  (3 valkuaista)
1 dl valmista Tazzaa
4 liivatelehteä

Kiille:
3 liivatelehteä
1 dl tummaa kaakaojauhetta

¾ dl sokeria
3 dl kevytmaitoa

Murskaa keksit pakastepussissa kaulimella. Sulata voi kattilassa ja lisää keksimurska joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Painele seos 24 cm irtopohjavuoan pohjalle.

Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Lisää vaahdotuksen aikana joukkoon tomusokeri. Sekoita kermavaahtoon mascarpone-juusto. (Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää kerma-mascarponevaahtoon.)

Kiehauta Tazza ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita Tazza-liivateseos pienissä erissä ohuena nauhana hitaasti vatkaten täytevaahtoon. Kaada vuokaan ja tasoita pinta nuolijalla. Heiluta vuokaa, jotta levitysjäljet tasoittuvat. Hyydytä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Laita kiilteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kaakaojauhe, maito ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Ota liedeltä, kun seos on tasainen. Sulata liivatelehdet suklaakastikkeeseen. Jäähdytä seos kylmässä vesihauteessa haaleaksi. Kaada sitten vuokaan täytteen päälle. Hyydytä jääkaapissa 2-3 tuntia. Irrota vuoan reunus ja siirrä kakku tarjoilualustalle.

Routapaisti hirvestä

Ja taas päivitystä pukkaa :)

Eilen tein ihanan löydön meidän pakkasesta. Hirven paistia :) Yksi pala oli onnistunut piiloutumaan ja nyt saisin hirvikäristyksen sijaan kokeilla elämäni ensimmäistä routapaistia. Tämä ihana keksintö on sitä, että lihapala lyödään ilman mausteita tai sulattamisia jäisenä uuniin ja marinoidaan jälkikäteen.

Hirveä oli noin 1-1,5 kilon pala.

Meillä ollaan kypsän ja ylikypsän ystäviä, joten uuni oli 100 asteessa ja liha paistui uunivuoassa sisälämmöltään 75 asteeseen. Tähän meni aikaa sellanen 11 tuntia, mittarin sai tuikattua lihaan vasta jonkusen tunnin jälkeen.

Marinointiin tuli:

2 litraa vettä
2 rkl sokeria
3 rkl merisuolaa
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl mustapippuria (kaapissa oli vain rouhetta)
10-15 kpl maustepippuria
3 laakerinlehteä

Vesi kattilaan ja mausteet sinne. Nopea kiehautus ja jäähtymään. Sitten kun liha on tullut uunista upotin paistin marinointiliemeen painon alle ja se oli siellä reilu 11 tuntia.

Tuli kyllä niin ihanan mureaa, kosteaa ja maukasta lihaa, että tämä päätyi meillä ehdottomasti käyttistä-listalle. Mausteet oli kokoelma mitä meillä sattui kaapissa olemaan :)

Collien piippailun eri asteet

Tämä päivä menikin migreenin kourissa, heti kun kotia pääsin alkoi sahalaita vilkkumaan näkökentässä :( Kaikesta huolimatta on pakko hehkuttaa kuinka ihana collie minulla on.

Eilen käytiin taas toko-treeneissä. Nyt oli kolmas kerta, ja ensimmäisillä kerroilla päälimmäinen ajatus on ollut: "missä tässä koirassa on mute-nappi?" Jaska on niin innoissaan, että sitä mölyä sitten piisaa. On minulla-on-tylsää-piippailua, tehdään jotain-ölinää, huvikseen-kitinää, ja niin edes päin. Luulen, että jokainen collien omistaja/sellaisen tunteva tietään tämän tyylisen älämölön. Siinä sitten jo vähän emäntäkin ärtyy, kun piippailu tuntuu syövän kontaktiakin.
Eilen koin sitten läjän ahaa-elämyksiä :) Toko-treenit pidetään suhteellisen pienessä sisätilassa, joten oman tunnin vuoroa odotellaan ulkosalla. Yleensä tässä vaiheessa se mölinä alkaa, varsinkin kun kurssikavereitakin on ympärillä. Kyllähän eilenkin alkoi se piippailu, mutta sitten huomasin, että koira vilkuilee minua koko ajan. Välinpitämättömyyttä ja kieltämistä on kokeiltu, mitäs jos kokeilenkin innostamista. Niinpä sitten innostin Jaskaa pitämään sitä innostunutta älämölöä leikkimällä. Ihan en ehtiny narupalloa kaivaa esiin, kun meidän tunti alkoikin jo, mutta hyvillä fiiliksillä mentiin.
Edellisillä tunneilla siis olen moittinut sitä kontaktin puutetta, joten viime viikolla aloin opettaa Jaskalle katso-käskyä. Istuin sen eteen, pidin namia toisessa kädessä, joka oli koiran edessä. Toisessa kädessä oli sitten palkintonamit ja naksutin. Jaska sai yrittää kaivella sitä yhtä namia toisesta kädestä, ja kun se lopulta luovutti ja katsoi minuun, naksautin ja annoin toisesta kädestä namin. Pikkuhiljaa Jaska oppikin että namin kaivelun sijaan kannatti katsoa minua. Sitten aloin liittää siihen katso-käskyä.
Toko-tunneilla on niitäkin hetkiä, kun käydään läpi uutta liikettä. Nämä ovat niitä tylsiä hetkiä, jolloin piippailu-kynnys usein ylittyy. Mutta tällä kertaa siinä samalla treenattiinkin katso-käskyä. Ja kun tuli aika harjoitella liikettä, kontakti olikin jo hyvä. Tätä jatketaan kyllä ehdottomasti toisillakin tunneilla :)
Seuruuta meidän pitäisi nyt harjoitella ahkerasti. Kyllä Jaska osaa, mutta heti lähdön jälkeen kontakti putoaa hetkeksi pois kun Jaska katselee muualle. Pitäisi malttaa ottaa askel kerrallaan :)

No joo, pitänee mennä tekemään routapaistille marinadia ja parantelemaan aina vain jylläävää migreeniä.

Pieni mölyapina/ahne possu/muurahaiskarhu :)

Ihastuin mä Instagramiin (ja kuinka itse parantelen kuvia)

Myönnetään, olen niitä ihmisiä, jotka eivät kanna usein kameraa mukanansa. On paljon helpompaa napata vain puhelin ja ottaa sillä satunnaisia kuvia. Siskoni esitteli minulle Instagramia ja kuinka sillä oli helppo lisäillä ja vähän muokata kuvia. Unhoitin jo koko asian, kunnes eräänä tylsänä päivänä latasin sovelluksen Samsung Galaxy S 3:seeni ja perehdyin siihen. Wow.

Sillähän saa valjunkin näköisistä kuvista hienoja, se ehdottaa liudan erilaisia ratkaisuja kuvan paranteluun, puhumattakaan siitä, ettei enää erikseen tarvi lisäillä kuvia naamakirjaan. Hyvin kätevää, ihana Instagram. Pidin sitä täydellisenä ratkaisuna, kunnes katsoin tietokoneella ensimmäisiä kuvia naamakirjasta. Hienot kuvani näyttivätkin pikselimössöltä. Puhelimen pienemmältä kuvalta sitä ei huomannutkaan. Paniikki pois, se olikin vain joku naamakirjaan-siirto-pikselöityminen, sillä kun kuvan siirsi puhelimesta koneelle, se olikin hieno. Mutta tällöin tarvii sen piuhan jolla kiinnittää puhelin koneeseen.

En omista mitään Photoshoppia. Käytän piirtämiseen, kuvien rajailuun ja pienimuotoiseen kuvien muokkailuun GIMP 2-nimistä ohjelmaa. Hyvä ystäväni GIMP 2 on helppokäyttöinen ja ainakin silloin kun sen latasin, ilmainen. Taikasana. Nyt pitäisi vain napata laiskuus pois päältä ja tutustua lisää ohjelman kuvien paranteluun. Löytyihän niitäkin. Voi antaa ohjelman automaattisesti hoitaa parantelu, tai mikä vielä parempaa, itse kokeilla ja säädellä mikä näyttää minkäkin kuvan kanssa hyviltä säädöiltä. Itse koin kirkkauden ja kontrastin säädön toimivimmaksi. Dropboxin avulla sain vieläpä kuvat puhelimesta suoraan tietokoneelle. On tämä tekniikka ja pilvipalvelut hienoja.

Havainnoillistan vähän...

Tämä on alkuperäinen kuva. Vähän haalea, ja metsää on aika paljon.

Instagram-kuva.

GIMP 2:sella muokattu kuva. Kirkkautta ja kontrastia säädetty ja kuvaa rajattu. Vähän rohkeampikin olisi voinut olla.

Miten sitten käytän GIMPIä kuvien muunteluun? Lähinnä poistan kuvista silmäänpistäviä juttuja, kuten talutushihnoja tai kuolan suupielestä :) Pitää vain zoomata tarpeeksi lähelle, kopioida pieni pala hihnan vierestä ja liittää. Siirtää se pieni pala hihnan päälle ja toistaa. Ja toistaa. Ja toistaa. Kunnes se hihna on piilossa. Tuhrinta-työkalulla rajoja saa siistimmäksi. Kun zoomaa pois, ei pitäisi huomata mitään eroa. Helpointa muokkaaminen on, kun taustana on esimerkiksi lunta, hiekkaa tai metsää.

Esimerkkinä kuva, jonka otin isän ja äidin Hemmo-pystykorvasta.

Alkuperäinen kuva.

Flexin pää kadonnut kummasti ;)

Onneksi käy joskus niinkin hyvä tuuri, ettei kuvaa tarvitse muokata ollenkaan :)

Kuten tämä, Jaska pyydystää aurinkoa-teos :) Otettu Canon Ixus 970 IS:llä

Viikon löytönä Hurtan nahkavaljaat

Pari päivää sitten piti taas pakata koira Mazdaan ja lähteä maakuntakierrokselle. Välietappina Kauhajoki, ja isompi pysäys Ilmajoella. Jaska pääsi tutustumaan ihanaan labbispentuun ja opettamaan tälle kuinka oikeaoppisesti pidetään meteliä (ja sitä Jaska kyllä demonstroi ahkerasti). Siinä samalla oli hyvä harjoitella Jaskan kanssa häiriön alaista kontaktia tokoa varten. Mikäs sen parempaa harjoitusta kuin se, että pieni labbis törmää suoraan Jaskaan kun pitäisi istua.

Matka jatkui asioiden hoidolla Seinäjoella. Käytin Jaskaa puntarilla, ja se näytti iloisesti 27,4 kiloa! Sama kuin suunnilleen kuukausi sitten. Lihasmassan metsästystä jatketaan kärsivällisesti. 

Musti ja Mirri-visiitit on siitä vaarallisia, että heräteostoksien vaara on iso. Kissanhiekkaa oli tarkoitus pelkästään hakea, mutta heti ovista sisään päästyäni bongasin 5 €:n alelaarin. Harjaantuneet silmäni havaitsivat heti Hurtan nahkavaljaita, joten ei muuta kuin penkomaan. Riemulla ei ollut rajaa, kun käteen tarttui 90 koon t-valjaat heijastimilla.

Okei, ei siitä ole kovin pitkä kun valjaiden hankinta oli vielä ajankohtaista. Entiseltä koiralta perityt Hurtan y-valjaat eivät oikein istuneet Jaskalle, vatsaremmi oli aivan kainalossa kiinni ja vaikka ovat pehmustettu rintaosasta, niin vatsaremmin on tuota ikävää pp-narun kaltaista. Olen Jaskan turkin suhteen ehkä vähän vainoharhainen, se kun on vasta kehittymässä tuuheaksi, collien tunnusomaiseksi turkiksi, enkä halua minkään pilaavan sitä. Niinpä käytiin samaisessa Musti ja Mirri- liikkeessä sovittelemassa valjaita ja mukaan tarttui ihanan pehmoiset Top Caniksen Ratia-valjaat. Sinisenä tietysti.

Metsäilemässä Ratia-valjaissa

Tästä näkyy hyvin tuo y-malli

Noiden valjaiden ainoa huono puoli on heijastittomuus. Joskus intoudutaan lenkkeilemään vasta yömyöhällä, kun katuvalot ovat sammuneet. Niinpä nakkasin nuo Hurtan heijastinvaljaat ostoskärryyn ja suuntasin kissanhiekka-hyllyille onnellisena (valjaiden ovh 39,90 €).

Isäntä oli sinä päivänä iltavuorossa, joten tämän kotiuduttua esittelin onnellisena 5 €:n löytöäni. Isäntä vain totesi kivasti: "Ei nuo kyllä näytä 40 euron valjailta.". 

Vaikka mielestäni nämä valjaat on kivat, niin niissäkin on tuota ikävää pp-narua vatsavyössä. Onneksi äidin ompelukone on vielä lainassa minulla, joten kätevänä emäntänä ompelin hevosten satulavyöpehmusteiden innoittamana fleeceputken, jonka pujotin vatsaremmin päälle. Tadaa! Pienempi pelko karvan "syömisestä". Ja onhan nuo nahkaset valjaat hienoja.

Aika hyvin näkyy tuo heijastin karvan alta

Mamin kuolasuupieli <3

Fleece tietysti äijämäistä sinistä camoa ;)

The Juustokakku

Sain kunnian pari vuotta sitten tehdä siskoni häihin kakut. Hymy lievästi hyytyi kun kuulin mitä sulhanen haluaa häihin. Juustokakkua. Eikä mitä tahansa juustokakkua, vaan sitä aitoa ja oikeaa jota hän söi nimeltä mainitsemattomassa, vaatimattomassa kahvilaketjussa atlantin takaa. Ei mikään helppo tapaus, mutta otin haasteen vastaan.

The reseptiä lähdin etsimään amerikkalaisilta sivuilta. Monella sivulla väitetään että tämä on se ainoa ja oikea, mutta ei. Ei siihen kuulu sitruuna, ei mustikat eikä todellakaan rahka! Rahka tekee juustokakkuun mielestäni tympeän koostumuksen. Viimein löysin lupaavan kandidaatin täältä Juustoa siihen tulee massiiviset 3 ja 1/2 paunaa eli puolitoista kiloa. Tässä se oli. Paljon juustoa eikä mitään turhaa. Eikä mitä tahansa juustoa, vaan philadelphiaa.

Kakku kelpasi sulhaselle, joten sitä tehtiin häihin suklaakakun lisäksi. Muruakaan ei jäänyt yli.

Teen kakkua edelleen, miksi luopua niin loistavasta reseptistä. Mukana tarjoan yleensä soseutettua mansikkaa.

Ensimmäinen harjoituskappale

Sitten kerran eräässä sisustusohjelmassa näin seinään liimatun sisustustarran, jossa oli lettutaikinan ohje. Niin mieletön idea, joten päätin että joku sellainen resepti tulee aikanaan sitten oman kodin keittiön seinälle. Ja mikä muukaan sitten päätyi meidän keittiön seinälle, kuin kyseinen, loistavuudessaan yksinkertainen The Juustokakun resepti. Kiitokset vaan Tarravimmalle toteutuksesta!

Siellä se on, eikä mene hukkaan ;)

Jos minulla olisi blogi...

Usein tulee mietittyä tekemistensä ohella, että tästä kirjottaisin jos minulla olisi blogi. Viime aikoina ajatus sitten alkoi kypsyä, että jos vaikka omaksi iloksi aloittaisin. No mutta minkälainen blogi sitten olisi hyvä?

Leivonta ja ruokablogi? Okei, tulee touhattua paljon keittiössä, mutta reseptit on usein muiden, kannattaako niitä nyt sitten linkittää.

Koiran kanssa touhailua- blogi? Jos vaikka kertoisin mitä tulee tehtyä collieni kanssa. Tokoilua, lenkkeilyä, koulutuksia... Riittääköhän tarpeeksi erilaisia aiheita?

Erilaisia DIY-projekteja- blogi? Kaikenlaista tulee kokeiltua tehdä itse ja omakotitalossa projekteja piisaa, mutta näin harrastepohjalta vähän hirvittää kertoa niistä muille.

Niinpä otan nyt itseäni niskasta kiinni, ja aloitan blogin jossa on kaikkea tätä. Hieman skeptisesti, mutta todetaan erään elokuvan nimellä: I give it a year. Ja millainen nimi sitten? Yksinkertaisesti pari asiaa joita meiltä löytyy paljon, turkoosia ja koirankarvoja. Siinä. Jej!